jooh, ei ole tullut päivitettyä tätä pitkään aikaa. yleensä ei vaan jaksa näpytellä edes lyhyitä merkintöjä, tai sitten ei ole ttapahtunut mitään ihmeellistä.

Meillä oli vähän aika sitten Mastocup. olimme 7. eli siis viimeisiä, mut olen silti tyytyväinen suoritukseen. ei me ihan huonoja oltu silti, vaikka vikoiksi jäätiin. Eikä edes hävitty kaikkia pelejä, josta voidaan olla iloisia.

Ai niin, eilen oli Spläsh, olin siellä ekaa kertaa. Yllätys, että Heidi pyysi niin kauan että lopulta suostuin. Olihan siellä ihan hauskaa, esiintyjinä olivat mm. Joniveli, Tigerbombs, Sara ja kaksi joutsalaista bändiä. Ensin soittivat paikalliset bändit, sen jälkeen Tigerbombs ja sitten Sara. Kun Sara lopetti soittonsa, innostuin niiden rumpalista. Halusin käydä pyytämässä nimmaria, mutten aluksi uskaltanu. Piiitkän pohdinnan jälkeen uskalsin mennä pyytämään rumpalin nimmaria, kädet ja ääni täristen tallustelin autoille pyytämään nimikirjoitusta, josta olen todella ylpeä.

Myöhemmin astuivat lavalle Joniveljen kaksi solistia. Kun bändi alotti räppäämisen, porukkaa alkoikin kertymään lavan eteen urakalla. Ulkomaalaiset naiset alkoivat pyöritellä takapuoliaan meidän edessä kädet korkealla viuhuten. Ota siinä sitten kuvia kun jokaisessa näkyy käsi tai pää. Jonkun aikaa jammailtuamme menimme istumaan ja kävin pyytämässä Joutsalaisen yhtyeen solistin, (kaverini isoveljen) nimmaria, hetken se mietti antaisiko sitä. Lopulta kirjoitti nimensä tikkukirjaimin paperille ja mä kävelin tyytyväisenä pois. Kun Joniveli lopetti soittamisen, meidän porukka, poikia myöten kokoontui lavan viereen odottamaan nimikirjoituksen jakoa. Siihen loppuikin se Spläsh, jäätiin katsomaan vähäksi aikaa tulishowta, se ei oikein kiinnostanut joten lähdettiinkin sitten koteihin päin.

Huomenna alkaisi koulu, eli ylä-asteelle meno odottaisi parin tunnin päästä.
Ei onneksi harmita ala-asteelta lähteminen, koska ensinnäkin se on aivan vieressä ja toiseksi kaikki kaverit on nyt joko 9-,8-, tai 7luokalla. Yhdeksältä alkaisi koulu lukion auditoriossa. Sinne siis, mutta joo nyt alkaa uni tulla korvista ulos. öitä

Moi vaa kaikki.

Tää on eka merkintä, joten en lupaa et osaan kaiken tehä iha oikein. Vaikka Iina yritti kovasti neuvoa. Oon monta vuotta oottanu tätä joten vihdoin ja viimein pääsen kirjoittaa, ja nyt ois jotai kerrottavaakin. Mutta eiköhä nyt ois aika jo aloittaa.

Tänää oli ensimmäinen sarjapeli, joten oli vähän keskittymis vaikeuksia koulussa. Mistä johtuen ompelin T-paitani, mitä siis käsitöissä tehdään, niin ompelin väärin päin saumat kiinni. En jaksanut oikein venata että peli alkais joten heti kun pääsin kotiin oli pakko alkaa venyttelemään jotta paikat olisi lämpiminä.

Mari tuli tähän ja lähdettiin kaupan kautta tiksulle, odottelemaan autoja. Meidät laitetiin Marin kanssa kakkos valmentajamme Susannen autoon, jossa oli meidän lisäksi Susanne, Valmentaja Marika ja Susannen lapset. Nimiä en muista, mutta toinen oli neljä-viisi vuotias, ja toinen vielä niin pieni ettei osannut puhua tai tehdä oikeastaan muuta kuin nukkua, olla hiljaa tai itkeä. No, mun tuurilla mut pistettiin sen lapsen viereen, joka sujui ihan hyvin.
Kunnes se päätti alkaa itkeä ja ettei
sille kelpaa mikään, se itki kokomatkan vaikka kuinka yritettiin saada se lopettamaan. Vihdoin perillä, tuntui kuin korvasta olis lähtenyt kuulo ja oli muutenkin pää kipeä.

Kun pelit alkoi, olin ihan varma että hävitään niille,
joita vastaan pelattiin ensin. Mutta toisin kävi, voitettiin 6-0 ja olin tyytyväinen omasta nollapelistä.
Toisen pelin alkaessa, mä olin aika varma että voitettaisiin ne, koska yks toinen joukkue oli voittanut ne 11-1. Mä pelasin koko pelin Keskellä keskikenttää, ja mielestäni tosi hyvin vaikka valmentaja huusi vähän väliä että mun pitäisi laskea tai nousta.

Ekalla puoliajalla peli oli 3-0, kun tokapuoliaika alkoi ryhmittäydyttiin tuttuun kuusikkoon.
Aloituksessa toinen joukkue veti pallon puoleen kenttää, ja mä menin tottakai vastaan, pelaajat juoksi mua päin joten lauoin vasurilla pallon maalia kohti, joka upposi sisään ja tein tuloksiksi 4-0.
Vähän ajan päästä, sama tilanne, puolesta kentästä veto ja suoraan yläkulmaan, tilanne oli 5-0.

Pelin päätyttyä tulos oli jo 10-0, ja pelaajat hymyilivät kuin lottovoiton voittaneet. Pois menomatkalla Mari joutui keskelle koska otettii Kivi-, sakset-, paperipeli ja mari hävis kolmesti. Pelit oli siis onnistuneet ja tyttöjen päivät pelastettu.